Kaikki läheiseni tietävät, miten paljon rakastan nukkumista. Minä olen se, jolle ei kannata soittaa kukonlaulun aikaan, tai se, joka laittaa aamulla unenpöpperössä viestiä, että. Ei siis ole mikään yllätys, että rakastan myös laadukkaita lakanoita. Minua on vaikea kiskoa aamuisin ylös, ja vielä kun sänkyyn on pedattu mukavat, täydellisen viileät petivaatteet, on tehtävä miltei mahdoton. Väriä valitessani haaveilin alkuun .

Asioita, jotka eivät ole enää noloja. Luin viime viikolla Iltiksestä hassunhauskan jutun, jossa teini-ikäiset kertovat omasta talvipukeutumisesta. Jutussa mainitaan muun muassa, että pipo näyttää tyhmältä, kädet voi pitää taskussa ilman hanskoja ja nilkat paljaina ulkonäkösyistä. Kauhistelin, kunnes tajusin tehneeni nuo asiat itsekin. Noin 15 vuotta sitten tosin.